Varo, ettei se totu siihen

Näitä kommentteja olen ehtinyt kuulemaan, vauva voi tottua milloin mihinkin. Vauva voi tottua olemaan sylissä, nukahtamaan tissille, nukkumaan vieressä, saamaan tahtonsa läpi, etc. Vauva kai pääasiassa tahtoo läheisyyttä, ruokaa, puhtaan vaipan, unta ja rakkautta ja tällöin vauvan tulee saada tahtonsa läpi...tahtojen taisteluita voi harjoitella myöhemminkin, kyllästymiseen asti. Mielestäni yllämainitut ovat yhtä outoja kommentteja kuin jos sanoisi, että vauva tottuu nukkumaan vaunuissa ja pinnasängyssä ja tottuu syömään nestemäistä ravintoa sekä siihen, että hän ei syö itse. Kyllä meillä vauva saa tottua noihin juttuihin ja voin kertoa, että  ei meidän 5-vuotias enää nukahda tissille, elä ainostaan maidolla tai nuku pinnasängyssä. Jotkut noista asioista lapsi oppii itsestään ja joissain tarvitsee apua ja ohjausta, mutta niitä on turha alkaa opettaa vastasyntyneelle. Esikoisen kanssa mietin -kuinkas muuten- paljon noita tottumisjuttuja ja minulla mm. oli- näin jälkiviisaana -typerä ajatus, että vauvan pitää nukkua omassa sängyssään (siitä myöhemmin lisää). Muistan kuinka laitoin itkevän 1,5 viikoisen esikoiseni kantoliinaan, jotta tämä rauhoittuisi ja minua 11 vuotta vanhempi siskoni sanoi, että sinähän opetet sen liian hyvälle. Sillon, mietin että näinköhän ja nyt olen vakuuttunut, että pienokaiselle ei parempaa paikkaa olekaan kuin lämpöiessä ja lähellä äidin rintaa vasten.

Aloitettan ihan alusta

Perheemme kolmas lapsi syntyi lokakuun puolivälissä 2010. Ensimmäiset kaksi viikkoa vauva on niin pieni, niin vastasyntynyt. Voisin viettää suurimman osan tuosta ajasta vain katselemalla uutta pikkuruista nyyttiä. Ensimmäisellä kerralla en siihen pystynyt, kävin ylikierroksilla uuden tulokkaan ja kaiken sen mukanaan tuoman takia. Toisella. kerralla tein sen virheen, että kuurasin ja puunasin kotiamme (mies oli pajon esikoisemme kanssa). Tällä kertaa apunamme olivat isovanhemmat ja olin jo etukäteen päättänyt, että ensimmäinen kaksiviikkoinen on omistettu levolle ja vauvan ihailulle ja nuuhkimiselle (unohtamatta tietenkään vanhempia lapsia). Nyt on tuo aika vietetty, samoin miehen isyysloma ja arki on alkanut soljumaan yllättävän kivuttomasti. Emmekä hukkuneet pölyyn ja likaan, eikä meille jää luultavasti suuria puutostiloja tai traumoja, vaikka imuri vietti joutilasaikaa kaapissa ja söimme pakasteeseen etukäteen tekemääni ruokaa ja valmisruokaa. Hyvin olen taas ehtinyt imurin ja kauhan varressa aikaani viettää.

kolmas kerta toden sanoo...

...tai ainakin kaksi edellistä kertaa opettaa väkisinkin jotain. Minulle kolmaskerta on tuonut mukanaan ennenkaikkea varmuutta, rentoutta ja kykyä nauttia ohikiitävistä hetkistä. Minulla on kaksi vanhempaa lasta; 5-vuotias ja 2,5-vuotias. Esikoisen kanssa kakki tilanteet tulevat uusia ja varsinkin vauva- ja pikkulapsi aikana kysymyksiä ja suuria tunteitakiun herättäviä. Tarinoin pääasiassa tästä kolmannesta vauva-ajasta ja pohdin mitä sitten olisi esikoisen kanssa voinut tehdä tai jättää tekemättä. Kirjoitukseni ovat omia mietteitäni ja oppimisen tulosta, asioita joita meidän perheessä tehdään ja jotka sopivat meille.